Huomasin tänään et ei mulla ole ystäviä. Tai siis on, mutta ei ketään sellasta, jota näkisin usein tai edes puhuttais usein. Nyt on taas järkyttävän yksinäinen olo. Mussa on kyllä jotain pahasti vialla, kun kukaan ei halua olla mun kanssa missään tekemisissä. Esim. opiskelupaikalla ei ainuttakaan kaveria. Ei ketään, jonka kanssa syödä samassa pöydässä ja höpötellä niitä näitä. Ei ketään. Yksin pitäisi jaksaa ja olla vahva. En mä siihen pysty. Sen tiedän. Pakko on kuitenkin yrittää. Itseni ja rakkaan takia. Välillä tuntuu siltä, että se välittää musta ja mun hyvinvoinnista paljon enemmän kuin minä itse.
Mä en haluais olla ahdistunut, masentunut, pelokas ja yksinäinen, mutta minkäs minä tunteilleni voin. Mun on pystyttävä elämään itsenäisesti, koska en ole enää mikään lapsi vaan aikuinen. Pitää vaan hengittää syvään, tyhjentää pää ja antaa mennä. Näillä eväillä uuteen viikkoon. Saa nähdä onnistunko.