Elämä kohtelee mua nyt hyvin, mikä on todella hyvä asia.
Muiden miesten perässä juokseminen tai ihan vaan käveleminen taitaa nyt loppua mun osalta. On sen verran hyvä tyyppi nytkin tuossa sängylläni makoilemassa. Ollaan vietetty jo pari viikkoa ihan kiinni toisissamme, mikä ei välttämättä ole järkevää, mutta se on ihanaa. Koettu hetkiä, joita ei kaikkien kanssa edes voi kokea. Musta tuntuu kuin olisin ollut jossain muussa maailmassa tai maailmankaikkeudessa. Aika on mennyt ihan huomaamatta ohi. Tämä alkaa varmaan olemaan sitä mitä muut sanovat rakkaudeksi.
En tiedä varmaksi, etten kaipaisi ketään muuta vierelleni, mutta nyt tuntuu siltä, että tulevaisuus olisi mahtava ja onnellinen. Epäsuoran kosinnankin jo kuulin :)