Vähällä mun maailman saitkin romahdutettua...
Kysymys kuuluu edelleen: Miks sä oot tollanen? Miks et voi ymmärtää?
Jos pyytäisit nätisti, voisin senkin tehdä. Mutta et pysty tai halua. Turhauttavaa. Rasittavaa. Vituttaa. Kaikki on taas huonosti. Miten pystyn päästämään susta irti? Toisaalta haluaisin ja toisaalta en. Mutta just nyt haluan jonkun muun. Mua ei kohdella noin! Ansaitsen jotain parempaa. Onhan olemassa mulle jotain parempaa? Onhan? Toivottavasti on.
Haluan läheisyyttä. Ei sellasta mitä meillä on. Ei se riitä, vaikka välillä tekeekin hyvää. Oikeaa ja vilpitöntä läheisyyttä.
Tuhoat mua sisäisesti ja annan sun tehdä niin. Kummassa siis vika? Mussa tietenkin.
Miksei kukaan ihana voi tulla mun elämään? Sellanen ihannemies. (Taidan sitä vähän päivittää kun tuli yks juttu mieleen.)
Mä osaan tehdä jonkun onnelliseksi. Aivan varmasti. Sen ei tartte kun olla ja pitää musta kii.
Ai niin.
Ei kauheesti kiinnostais, mut täytyy tehä tilastopäivitys:
13/1/0
Pakko vaihtaa toi vika nollaksi, koska se oli itseni huijausta...