Mä en jaksa enää. Mun koko elämä on niin tyhjää. Kukaan ei arvosta
samoja asioita elämässä kuin minä. Jotkut ovat neuvomassa, mitä mun
pitäisi tehdä. Enkö mä saa ihan itse päättää miten haluan oman elämäni
viettää? Mä en halua kuulla enää yhtään huonoa kommenttia, enkä yhtään
itsestään selvää neuvoa. Neuvokaa jotain muuta, joka haluaa tulla
neuvotuksi, koska mä en jaksa enää kuunnella. Jos soitat ja jakelet
neuvojasi, lyön sulle luurin korvaan. Mua ei kiinnosta. Mä tiedän itse
jo kaikki asiat, joita olet mulle sanonut.
Tiedän, että elämäni on surkeeta.
Tiedän, että en osaa mitään.
Tiedän, että olen saamaton.
Aivan varmaksi tiedän sen, ettet oikeasti tunne minua ollenkaan.
Olen ainakin omasta mielestäni älykäs, mutta harvoin näytän sitä. Eikä
se silloinkaan ole tarpeeksi. Aina pitäisi olla jotain suurempaa. Ehkä
presidenttinä olo kelpaisi hyväksi saavutukseksi ja voisin saada jopa
pari rohkaisevaa sanaa. Mutta pienimmätkään saavutukseni, eivät teille
kelpaa. Niistä ei heru edes yhtä ainutta hyvää sanaa. En pysty olemaan
sellainen kuin haluatte. Enkä haluakaan olla. Haluan olla minä. Edes
vähän aikaa.
Tämän kuoren alla olen niin rikki kuin voin olla. Kukaan ei näe sitä,
koska en anna kenenkään sitä nähdä. En vain pysty siihen. Olen aina
kasannut kaiken sisälleni. Ehkä se nyt alkaa olla liikaa, mutta yritän
viimeiseen asti olla niin kuin aina ennenkin. En osaa muuta. Suojassa
katseilta ja kuulevilta korvilta, itken itseni uneen ja aloitan uuden
päivän entistä särkyneempänä.
Vastaa mun viestiin. Ole niin ihana.
perjantai, 26. toukokuu 2006
Kommentit