Mä en ymmärrä miten voi olla parempaa olla välittämättä ja tuntematta
mitään. Mä ainakin haluan tuntea ja välittää. Sehän kuuluu elämään.
Ainakin mun mielestä.
Sain tänään ihanan katsekontaktin erääseen tyyppiin. En ole ikinä ennen
niin tehny. Ikinä. En ole uskaltanut. En vaan jaksa uskoa, että se
musta kiinnostuis, mutta se hetki anto jotenkin rohkeutta päästä yli
tästä paskasta. Mä todella ansaitsen paljon paljon parempaa.
Vähän pelottaa päästää irti siitä ainoosta tyypistä, joka musta on
ilmaissut olevansa kiinnostunut. Juuri siksi kun ei ole mitään tai
ketään sitä paikkaa täyttämässä. Mä en jaksa, kun sä et ymmärrä. Et
vaikka selittäisin. Miten joku voi olla niin tyhmä ja tunteeton? Tai
sitten vaan esittää sellasta. Molempi pahempi.
torstai, 7. syyskuu 2006
Kommentit