On se aika kauheeta kun ajatukset vaihtuu laidasta toiseen. Ensin mulla saattaa olla menossa tosi hyvä päivä ja tunnen itseni ihanaksi. Pienen hetken kuluttua toivon, ettei minua enää olisi koko maailmassa. Tiedä siitä sitten, että mitä tekisin. Joskus toivon, että elämäni loppuisi. Itsemurhaan en kuitenkaan pysty, koska en halua sitä tuskaa lähimmilleni. Täytyy vaan jaksaa yrittää olla onnellinen niin kauan kun on täällä elämässä. Jospa munkin elämä sais sellasen satulopun eli "He elivät elämänsä onnellisina loppuuun asti". Voisko mikään olla sen ihanampaa?
Tuli taas niitä sähköposteja luettua (hyi minä)... Todella mielenkiintosta nähdä, että mitä muut musta juoruilevat. Toisaalta ahdistaa, kun lukee sellasia juttuja, mistä tietää, ettei niitä ite koskaan kuule päin naamaa sanottuna. Ja välillä pistää oikein itkuks niitten lukeminen. En mä oikeesti ole semmonen. Luulette vaan.
Voi kun olis ihana lähteä johonkin lomailemaan. Yksin ei kyllä mihinkään tule lähdettyä, enkä matkaseuraakaan taida kenestäkään saada. Ja ei rahaakaan ole liikaa. Eli se siitä matkailusta :(
Se mun Parempi elämä-projekti vähän kusee, mut ei se mitään. Kyl se vielä lähtee uudestaan käyntiin.
Mun elämä näyttää taas olevan pelkkää alamäkeä...