Siinä se on vierellä. Ihanaa. Univajetta alkaa olla aivan liikaa. Eilen jo olin ihan sekaisin. Tänään olen varmaan vielä enemmän sekaisin, jos mahdollista.
Jotenkin ahdistaa, kun en pysty joskus sanomaan mikä mieltä painaa. Viime yönäkin itketti, koska tuli sellasia ajatuksia, että miten lopettaisin tän elämän. En tajua yhtään miksen haluais elää. Mulla on kaikki hyvin. Pitäis ainakin olla. Todella outo tunne kun toinen puoli päästä miettii miten kuolla ja toinen taas yrittää ajatella että ei siihen ole mitään syytä. En jaksa sitä enää miettiä.
Nautin nyt näistä päivistä, jos kohta ollaan taas pitkään erossa.