Pikkasen helpottaa. Tai aika paljonki. Onneksi. Mitä tekisinkään ilman
sua? Nukkuisin, mutta surullisena. Ennen valvon ja olen onnellinen.
Ihanaa olla onnellinen edes yöllä.
Miten outoa, että sä olet ainoa ihminen maailmassa, joka tuntee mut sellasena ku olen. Ihan kokonaan. Outoa, mutta ihanaa.
Muistakin pitää mut vahvana!! :)
maanantai, 31. heinäkuu 2006
Kommentit