Oli melko tylsä viikonloppu. Tai no oli mulla ahdistelija. Se sama ku
aina ennenkin. Ei se musta välitä. Jos mä sen toistan itselleni
tarpeeks monta kertaa, uskon sen ehkä joskus. Onneks just niinä hetkinä
oli tekemistä. Todellakin onneks. Nyt tuntuu hyvältä. Jos olisi käynyt
toisin, nyt tuntuisi varmaan aivan paskalta. Välillä kyllä kuvittelen,
että ens kerralla kaikki menee hienommin, on kivaa ja tuntuu sen
jälkeenkin vielä hyvältä. Ei niin ole tainnut käydä kuin kerran ja
sekin oli ennen tätä kaikkea paskaa.
Mä ansaitsen rakkautta, vaikka olenkin tällänen. Liian ruma, iso ja
tyhmä. Miks ihmeessä joskus tekee mieli vaan rypeä itsesäälissä? Tyhmää
touhua. Ei sitä vaan sillä hetkellä tule ajatelleeksi. Eikä haluakaan
ajatella.
sunnuntai, 10. syyskuu 2006
Kommentit