Tuntuu pikkasen oudolta. Olen melko pettyny Ihanan käytökseen yhteisellä retkellä. Esitin olevani enemmän juovuksissa kuin mitä oikeasti olin. Ihan vain tietääkseni mitä tapahtuisi. Ensinnäkin Ihana pani mua ilman mitään eli ei kauheen hyvä asia. Toisekseen se sano et nosta jalat ylös, jos haluut ja en nostanu ja se vaan jatko. Tiedän kyllä, että syytä oli mussakin, mut olen silti pettynyt. On se niin ihana muuten ollu mua kohtaan. Aamulla olin kuin en muistaisi. Koitin kertooko se mulle mitään. Kertohan se, mutta laitto kaiken melkein mun syyks. Olin muka itse halunnu sitä ihan hulluna. No ei tää asia mua suuremmin vaivaa, mut kyl se pikkasen jäi mun mieltä askarruttamaan.
Muuten meillä oli ihan älyttömän hauskaa. Saatiin viettää aikaa kahestaan murehtimatta maailmaa ja muita ihmisiä.
Tajusin pariinkin kertaan, että taidan rakastaa. En vaan pysty sitä sanomaan. Se on jotenkin nin älyttömän vaikeeta.