Viime kirjoituksessa toivoin jonkun mut löytävän ja niin kävikin... Tässä pikainen kertaus:
Eräs "kaverin kaverin tutun tuttu" lähetti mulle tekstiviestejä jo
ennen kun olin sitä tavannutkaan tai edes tiennyt siitä yhtään mitään.
Väitti rakastuneensa muhun suurin piirtein ensi silmäyksellä. Se oli
nähny mut mutta mä en sitä. Mua ei ensin olis voinu vähempää
kiinnostaa, mutta pitkän väsytystaktiikan jälkeen suostuin lähtemään
sen kanssa ulos. Silloin ajattelin, et ehkä se jättää mut rauhaan
vietettyään mun kanssa vähän pidemmän ajan. Se vasta olikin väärä
luulo. Eihän se mua rauhaan jättäny ja jäihän sekin mun päähän
pyörimään. Lähinnä ajattelin vuorotellen, et miten hienoa sen kanssa
vois olla, ja et ei siitä tulis yhtään mitään eli parempi antaa vaan
olla. Mut jotenkin se vaan ei suostunu pysymään poissa mun ajatuksista.
Nyt ollaan jo aika pitkällä ja silti päässäni pyörii, ettei se ole se
"täysin oikea". En siis ole rakastunut. En tosin tiedä miltä se
rakastuminen voisi tuntua. Ehkä mulla sentään jonkin asteisia
tuntemuksia on tätä tyyppiä kohtaan. En vaan vielä tiedä mitä. Kaikki
on niin sekaisin. En haluaisi sitä johdattaa harhaan uskottelemalla,
että olen todella kiinnostunut. Koska tiedän, että jos tiemme eroavat
jossain vaiheessa, on molemmille helpompaa, etten anna sen luulla
liikoja. Tiedän, ettei mun tule koskaan olemaan helppoa sanoa
kenellekään "mä rakastan sua", koska en ole niin ikinä sanonut. En
kenellekään. Eräs kyseleekin multa aina silloin tällöin: "Tykkäätkö
musta?" tai jotain muuta vastaavaa. Olen aina yrittänyt kiertää sen tai
sanoa jotain minkä voi ymmärtää ihan miten vaan tai heittää vitsillä
jotain. Se on todella ahdistavaa kun toinen yhä uudestaan ja uudestaan
vakuuttelee rakastavansa. Mitä siihen pitäisi sanoa? "Joo. Tosi kiva,
et tykkäät musta" ei kuulosta kauheen hyvältä.
Meillä ei ainakaan
mun mielestä ole mitään sellasta, mistä me molemmat tykättäis. Esim.
musiikkimaku on ihan totaalisen erilainen ja huumorikaan ei aina osu
kohdalleen. Se ei vaan saa mua nauramaan ja sitä just haluaisin ja
kaipaan... Musta tuntuu et nyt mulle kelpaa melkein ihan kuka vaan.
Kuulostaa todella epätoivoiselta, mutta sitähän mä olenkin.
No katsotaan miten tämä vappuviikonloppu menee ja palailen sitten uusien juttujen kanssa...
lauantai, 29. huhtikuu 2006
Kommentit