Mulla on jo niin iso ikävä, että meinaa itku tulla, kun saan ihania viestejä. Mulla oli jo mennyt usko siihen, että joku välittäisi musta oikeasti ja haluis mun kanssa yhteisen elämän. Nyt ei voi olla muuta kun onnellinen, kun niin on käynyt.
Olen yksikseni miettinyt tulevaisuutta ja kaikkia eri vaihtoehtoja. Haaveillut elämästä omassa kodissa ja lapsista. Molemmat halutaan lapsia, mutta ei ihan vielä. On muut tärkeät asiat kesken. Mutta viimeistään kolmen vuoden päästä, ainakin mun mielestä ja Ihana haluis nyt jo. Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsia ei kannata hankkia 35+ vuotiaana. Sillon on jo yli 50 kun lapsi on vasta 15. En jaksa tätä suuremmin perustella, koska siitä tulisi liian pitkä juttu.
Enää yksi kokonainen päivä. Tuntuu niin oudolta. Vähän jännittää. Ihan ku näkis taas ekaa kertaa. Odottaa sitä hetkeä koko ajan. Pakko mennä nukkumaan, jotta aika kuluis nopeemmin.