Mä olen niin murtumispisteessä. Jos huomenna ei nähdä niin tää on tällä
kertaa ihan oikeesti mun osalta loppu. Tai todennäköisesti sittenkin,
jos huomenna nähdään. En vielä tiedä. Et sä musta mitään välitä. Vaikka
niin luulin. Olen sulle vaan joku nappula, jota voit siirrellä ihan
miten vaan ja käyttää hyväksesi. Miten sellasta voi jaksaa? En minä
ainakaan jaksa.
Nyt tarkemmin ajateltuna sä olet muuttunu ihan kauheesti. Huonompaan
suuntaan. Todella paljon huonompaan. Tosi huono juttu sun kannalta,
koska joku päivä huomaat tehneesi virheen. Tää kuulostaa kovin
omahyväseltä, mutta se on totuus. Silloin olen todennäköisesti muualla
ja onnellinen siellä. En aio sua enää vaivata ja odottaa, että olisit
sellanen ku olit. En enää jaksa uskoa. En tiedä uskoinko oikeasti
ennenkään. Halusin vaan, että mullakin olisi joku...
sunnuntai, 30. heinäkuu 2006
Kommentit