En voi olla päivääkään ajattelematta sua. Jokainen viesti sulta saa hymyn mun huulille. Jatkan idioottimaista hymyäni lukiessani sitä. Se jatkuu kunnes nukahdan.
Kuulostaapa ihanalta.
Mutta en voi. En voi olla rakastunut. En suhun. Ehkä en vain voi antaa tunteitteni olla jotain suurempaa.

Mä analysoin liikaa kaikkea. Analysoin kaiken, mitä sanoin tai tein. Uudestaan ja uudestaan. Rasittavaa. Yritän päästä siitä eroon. Mitä väliä sillä on mitä olen tehnyt? Ei sitä saa enää tekemättömäksi.

Musta tuntuu edelleen oudolta. En ole ollut itseni pitkään aikaan. Tai ehkä olenkin, mutta olen muuttunut. Tiedän, mistä se saattaa johtua. Susta. Ja siitä mitä tuli tehtyä. Ja jatkettua. Uudestaan ja uudestaan. Toivottavasti vielä monta kertaa uudelleen. Kunhan uskallan sulle kertoa sen yhden jutun. Uskallan. Ens kerralla. Aivan varmasti. Tiedän, että siitä olisi mulle niin paljon iloa. Enkä silti ole pystynyt. Olenpas tyhmä ja pelkuri. Mitä menetettävää mulla muka on? Ei mitään.
Ens kerralla uskallan.