Edelliseen vielä lisäyksenä muutama juttu.
Mulla ei siis koko ajan päivin ja öin soi päässä, että olisin huono
ihminen. Se tulee aina silloin tällöin. Esim. just nyt mussa ei ole
mitään vikaa. Sillon kun on yleisesti ilonen ei tule ajatelleeksi mitä
kaikkea vikaa itsessä on. Silloin kun on onnellinen, hymyilee enemmän
ja sillon näyttääkin paremmalta.
Sitten vielä siitä laihduttamisesta. En yritä itseäni toisten takia
muuttaa tai heitä miellyttääkseni. Teen sen itseni takia. Todistaakseni
itselleni, että pystyn siihen. Vaikka se kestäisi kuinka kauan, joskus
olen pienempi. Edes ihan vähän.
Menneisyydestä muistan liiankin hyvin miten en koskaan uskaltanut olla
itseni. Se vaikutti tietenkin kaikkeen. Nykyään uskallan ihan rohkeasti
olla oma itseni ja haistattaa muille (ei tietenkään ääneen), jos ne ei
tykkää. Mitä se kenellekään muulle kuuluu miten käyttäydyn, mitä
suustani päästän jne.? Nyt vasta vähän aikaa olen sen ymmärtänyt. Silti
jossain tilanteissa olen kuin silloin joskus. Nykyään tosin yhä
harvemmin. Tuskin pääsen siitä kokonaan eroon. On ihanaa olla sellainen
ihminen, jollainen haluaisin olla. Siis sisäisesti.
Ammatti ihmisten kanssa en ole menossa asioistani puhumaan. En osaa
luottaa vieraaseen ihmiseen niin, että kertoisin mitään itsestäni ja
ongelmistani. En ole kenenkään kanssa jutellut mm. kiusaamisesta, josta
silloin kärsin. En ikinä. Tiedän, että se vielä kummittelee jossain,
mutta mulle riittää kun olen sen tänne purkanut. Silloin helpotti ja
nyt enää todella todella harvoin tulen sitä ajatelleeksi. Ei mulla siis
ole mitään ammattiauttajia vastaan, en vain usko, että heistä olisi
juuri minulle mitään höytyä.
Tässä tarpeeksi vuodatusta yhdelle päivälle :)
keskiviikko, 20. syyskuu 2006
Kommentit