Edelliseen vielä lisäyksenä muutama juttu.
Mulla ei siis koko ajan päivin ja öin soi päässä, että olisin huono ihminen. Se tulee aina silloin tällöin. Esim. just nyt mussa ei ole mitään vikaa. Sillon kun on yleisesti ilonen ei tule ajatelleeksi mitä kaikkea vikaa itsessä on. Silloin kun on onnellinen, hymyilee enemmän ja sillon näyttääkin paremmalta.
Sitten vielä siitä laihduttamisesta. En yritä itseäni toisten takia muuttaa tai heitä miellyttääkseni. Teen sen itseni takia. Todistaakseni itselleni, että pystyn siihen. Vaikka se kestäisi kuinka kauan, joskus olen pienempi. Edes ihan vähän.
Menneisyydestä muistan liiankin hyvin miten en koskaan uskaltanut olla itseni. Se vaikutti tietenkin kaikkeen. Nykyään uskallan ihan rohkeasti olla oma itseni ja haistattaa muille (ei tietenkään ääneen), jos ne ei tykkää. Mitä se kenellekään muulle kuuluu miten käyttäydyn, mitä suustani päästän jne.? Nyt vasta vähän aikaa olen sen ymmärtänyt. Silti jossain tilanteissa olen kuin silloin joskus. Nykyään tosin yhä harvemmin. Tuskin pääsen siitä kokonaan eroon. On ihanaa olla sellainen ihminen, jollainen haluaisin olla. Siis sisäisesti.
Ammatti ihmisten kanssa en ole menossa asioistani puhumaan. En osaa luottaa vieraaseen ihmiseen niin, että kertoisin mitään itsestäni ja ongelmistani. En ole kenenkään kanssa jutellut mm. kiusaamisesta, josta silloin kärsin. En ikinä. Tiedän, että se vielä kummittelee jossain, mutta mulle riittää kun olen sen tänne purkanut. Silloin helpotti ja nyt enää todella todella harvoin tulen sitä ajatelleeksi. Ei mulla siis ole mitään ammattiauttajia vastaan, en vain usko, että heistä olisi juuri minulle mitään höytyä.
Tässä tarpeeksi vuodatusta yhdelle päivälle :)