Mä annan nyt tälle uusimmalle ja varteenotettavimmalle (olipas vaikee sana) koodinimeksi Ihana.
Ei olla siis nähty ihan vielä. Innolla odotan, että menis muutama kymmenen tuntia. Mutta ihan vähän pelottaa, että se ei oikeesti tykkää musta. Luulen, että heti ku Ihana näkee mut niin se kääntyy pois. Se ei ehkä tajua miten läski mä olen, vaikka en oikeesti olekaan kovin iso, mutta silti. Pelottaa ja jännittää. Huomenna vielä enemmän. Iik...
Tuntuu niin oudolta, koska ei näin helppoa ole koskaan ollu kenenkään kanssa. Aina mua on jännittänyt puhua. Mutta Ihanalle puhun niin ku oltais tunnettu jo monta vuotta. Puhun sille kaikkea tyhmää ja sitä naurattaa ja mä nauran sen tyhmille jutuille. Siis aivan ihanaa. Oltaispa jo tänään nähty, mutta se oli mahdotonta. Kyllä se hetki pian koittaa. Alkaisko laskemaan jo tunteja ja minuutteja. En mä nyt sentään niin hullaantunut ole. Enhän?