Väsyttää edelleen aivan kauheasti, vaikka olen nukkunut viikonloppuna jonkun verran. Täytyy viikolla varmaan taas nukkua päivälläkin, että jaksais.
Edelleen olen onnellinen opiskelupaikasta. Siellä on kivaa. Ja kohta vieläkin kivempaa... En paljasta miksi. :)
Taidan lakata haikailemasta sen ihannemiehen perään. Kyllä se sitten joskus vastaan kävelee. Näin ainakin toivon, koska yksin en halua olla lopun ikääni. Miten elokuvissa rakkaus onkin niin ihanaa? Alkaa välillä vaan itkettämään, kun tuntuu, ettei mulle voi ikinä käydä niin. Mutta jos oikein kunnolla uskon, ehkä mullekin käy niin. Joskus. Toivottavasti pian.

Zu zweit ist besser als allein beschreiten
Sportfreunde Stiller - Ans Ende Denken Wir Zuletzt