Väsyttää edelleen aivan kauheasti, vaikka olen nukkunut viikonloppuna
jonkun verran. Täytyy viikolla varmaan taas nukkua päivälläkin, että
jaksais.
Edelleen olen onnellinen opiskelupaikasta. Siellä on kivaa. Ja kohta vieläkin kivempaa... En paljasta miksi. :)
Taidan lakata haikailemasta sen ihannemiehen perään. Kyllä se sitten
joskus vastaan kävelee. Näin ainakin toivon, koska yksin en halua olla
lopun ikääni. Miten elokuvissa rakkaus onkin niin ihanaa? Alkaa välillä
vaan itkettämään, kun tuntuu, ettei mulle voi ikinä käydä niin. Mutta
jos oikein kunnolla uskon, ehkä mullekin käy niin. Joskus.
Toivottavasti pian.
Zu zweit ist besser als allein beschreiten
Sportfreunde Stiller - Ans Ende Denken Wir Zuletzt
sunnuntai, 20. elokuu 2006
Kommentit