Itkettää tosi paljon!! Ei näin käy kuin jollekin hulluille (tai elokuvissa ehkä vois näin käydä)!!
En nyt viitsi koko tarinaa selostaa. Siitä tulisi liian pitkä ja epäselvä.
Käy sääliksi jo oma itseni.
Eipä ollu tää päivä niin kauheesti jänskättämisen arvonen. Ei kukaan uskaltanut lähestyä eikä mitään. Katseita kyllä sain, mutta ei se riitä. Mistä sen tietää osuiko ne katseet muhun vai mun ohitse?? Vai olivatko ne paheksuvia vai ihaksuvia?? Mistä sen voi tietää? Liikaa kysymyksiä ja liian vähän vastauksia.
Miten tää elämä on näin vaikeeta??
Edelleen itkettää. Vastaisit ees mulle... Haluaisin tietää, missä mennään tai mihin ollaan menossa tai edes jotain. Ihan mitä vaan. Ei kuulu vastausta. Juuri nyt voisin elämäni lopettaa. Toivottavasti kaikki tämä on huomenna unohtunut. Ihan kaikki. En halua muistaa. Muut muistavat eikä se auta etten minä muista. Vituttaa!